Onko satiiri ja kritiikki oikeuden halventamista?

Julkaisen ohessa Kullattu kakkalapio -novellikokoelmassa vuonna 2007 ilmestyneen satiirin nimeltään ”Tuomiolaite”. Viimeaikaisesta keskustelusta on ollut mukava huomata, etteivät kaikki suinkaan ole rähmällään oikeuslaitoksen edessä ja sokea usko oikeuden kaikkivoipaisuuteen ja erehtymättömyyteen on kyseenalaistettu. Satiirissani käsittelen näitä samoja teemoja.

Onko satiiri ja kritiikki oikeuden halventamista?

Tuomiolaite

– Arvoisat kollegat, olemme kokoontuneet päättämään tärkeästä oikeuslaitoksen uudistuksesta. Kaikki kokouksessa käsiteltävät asiat on luokiteltu valtionsalaisuuksiksi, joten sulkekaahan silmänne ja korvanne, pääministeri sanoi ja yritti keventää puujalkavitsillään pitkää iltapäivää.

Ministereiltä pääsi syvä huokaus, kun salin etuosaan asteli tunnettu atk-guru Ilmari Närhinen. Tämä paljasti suurieleisesti keskelle kateederia, lakanan alle piilotetun härvelin. Se oli neliskanttinen, noin metrin levyinen ja korkuinen metallista tehty kuutio. Kuution etupuolella oli näyttöpääte, josta ministereitä katsoivat ihmisen kasvot. Otsassa oli kaksi mietteliästä uurretta ja ilme ankaran vakava.

– Avaan oikeuden istunnon, Määttänen vastaan syyttäjä, pää pukahti.

Närhinen taputti laatikkoa toverillisesti ja kääntyi yleisön puoleen.

– Edessänne on tuomiolaite. Se mallintaa täydellisesti tuomioistuimen toimintaa ja vain murto-osalla nykykustannuksista. Lisäksi laite on äärettömän nopea. Aiemmin kuukausia kestäneet jutut saadaan selvitettyä parissa minuutissa. Kone kuuntelee oikeussalissa puheenvuorot ja tekee niistä omat päätelmänsä. Juttua koskevat asiakirjat ja mahdolliset todisteet laitetaan tästä aukosta sisään.

Närhinen tunki karttakepinsä laitteen päällä olevasta mustasta aukosta sisään. Hän kertoi, että kaikki osapuolet olivat puhuneet, joten juttu voitiin päättää.

Laite ronksotti hetken ja ärähti:

– Oikeus julistaa perinpohjaisen harkinnan jälkeen ja kaikkia osapuolia kuultuaan Määttäsen syylliseksi. Tuomio on 20 päiväsakkoa. Lisäksi Määttänen tuomitaan maksamaan asianomistajalle vahingonkorvausta 10.000 euroa.

Närhinen sammutti laitteen ja antoi katseensa kiertää voitonriemuisesti pöydän ympäri. Valtiovarainministeri haukotteli äänekkäästi ja kulttuuriministerin kännykkä piippasi tavan takaa kiivaasta viestinvaihdosta. Pääministeri näytti pilkkivän. Närhinen ei häkeltynyt laimeasta vastaanotosta, vaan kaivoi taskustaan arpakuution ja pyöritti sitä suurieleisesti kädessään.

– Arvoisat naiset ja herrat, siirryn esityksessäni toiseen vaiheeseen eli juuri kuullun tuomion oikeaksi todistamiseen. Arpakuution numerot yhdestä kolmeen osoittavat, että vastaaja on syyllinen; numerot neljästä kuuteen, että tämä on syytön.

Närhinen heitti kuution laitteen päälle. Se pyörähti muutaman kerran ja pysähtyi numero kolmen kohdalle.

– Syytetty on osoitettu syylliseksi, Närhinen sanoi painokkaasti.

Salissa kävi kohahdus. Mieshän teki parissa sekunnissa saman, mikä olisi oikeussalissa kestänyt kuukausia ja maksanut maltaita. Närhinen muikisteli tyytyväisenä viimeinkin saamastaan huomiosta ja kumarsi äimistelevälle yleisölleen.

– Miten ihmeessä? avustajansa h-hetkellä herättämä pääministeri sai kakaistua. Hän mittaili laatikkoa epäuskoisesti katseellaan. Närhinen tyytyi kumartamaan monalisamaisesti hymyillen ja viittoi paikalle työryhmää johtaneen oikeustieteen professorin, Heikki Tuomiston.

– Arvoisa pääministeri ja ministerit, minulla on ollut kunnia johtaa tuomiolaitteen kehittämisestä vastannutta työryhmää kahden viimeisen vuoden ajan. Laite syntyi osana arviointityötä, jossa selvitettiin oikeusjärjestelmän nykyistä toimintaa ja kustannuksia. Työ on tähänastisen oikeushistoriamme mittavin ja löytyy kokonaisuudessaan tästä, Tuomisto sanoi ja napautti pöydällä makaavaa, viiden puhelinluettelon paksuista paperipinoa. – Asiakirja sisältää päätösehdotuksen, jonka mukaan tuomiolaite voidaan ottaa käyttöön viipymättä. Uudistus tietäisi hallitukselle kahden miljardin euron vuotuisia säästöjä.

Sali kohahti toistamiseen. Pääministeri suoristi selkäänsä ja yritti keskittyä. Miljardeille olisi totisesti käyttöä näin vaalien alla, etenkin vaalikassassa. Hän katsoi Tuomistoa lisäinformaation toivossa, mutta tämä pyysi jo paikalle seuraavan esiintyjän.

Tilastotieteilijä Erno Möttönen raahusti pöydän päähän, asetteli kalvonsa huolella piirtoheittimelle ja jakoi nipun monisteita. Joka iikka mietti odotellessa kuumeisesti, miten säästettävät miljardit käytettäisiin parhaimmalla mahdollisella tavalla.

– Selvitimme, millä todennäköisyydellä syylliset tulevat nykyjärjestelmällä tuomituiksi. Tästä saimme parametrit tuomiolaitteen ohjelmointiin, Möttönen aloitti. – Tutkimus tehtiin kahden toisistaan riippumattoman ryhmän välillä, joiden jäsenet valittiin satunnaisotannalla. Primääriryhmä koostui varkaista tai murhaajista, jotka olivat jo aiemmin tunnustaneet rikoksensa. Vertailuryhmään poimittiin satunnaisesti nuhteettomia kansalaisia verotietokannasta. Näitä syytettiin hätävarjelun liioittelusta.

Möttönen siemaisi vettä kurkkunsa kostukkeeksi ja jatkoi:

– Tulokset ovat varsin mielenkiintoisia. Primääriryhmän rikollisista vain puolet, tarkemmin sanottuna 51.4%, tuomittiin rikoksistaan. Tuomiot jakaantuivat tasaisesti rangaistusasteikolla lukuunottamatta ääripäitä, joita ei esiintynyt lainkaan.

– Hetkinen, hetkinen, opetusministeri keskeytti hengästyneenä. – Mitä tämä puhe todennäköisyyksistä ja vertailuryhmistä tarkoittaa?

Möttönen näytti turhaantuneelta kuulijakuntansa hitauteen ja murahti:

– Voimme siis sanoa, että vain puolet syyllisistä joutuu tekosistaan tilille. Lisäksi voimme todeta, että mikä tahansa rangaistus elinkautista tai rikesakkoa lukuunottamatta on yhtä todennäköinen.

Opetusministeri tutkiskeli Möttösen sanoja hetken mielessään ja hätääntyi:

– Entä kunnialliset kansalaiset? Onko mahdollista, että meillä tuomitaan viattomia ihmisiä?

Möttönen asetti piirtoheittimelle uuden kalvon ja ärähti:

– Olen juuri tulossa siihen. Poliisi kuulusteli vertailuryhmään poimitut moitteettomat kansalaiset. Tämän ryhmän jäsenistä 96.4% päätyi tutkimusaineiston perusteella syyteharkintaan. Syyttäjät nostivat syytteen 89% jutuista. Syyllisiksi tuomittiin lopulta 48.9% vertailuryhmän jäsenistä. Tuomiot vaihtelivat samoin kuin primääriryhmällä.

Kuulijakunta oli jälleen pudonnut kärryiltä pyörivistä silmistä ja ammollaan retkottavista suista päätellen. Möttönen huokasi:

– Tutkimus siis osoittaa, että nykyinen oikeuslaitos toimii satunnaisesti.

Sali kaikui syvistä huokauksista ja Möttönen saattoi löysätä huojentuneena kravattiaan. Viesti oli viimein mennyt perille.

Pääministerin mielessä välähti pelko siitä, miten tutkimustulos saataisiin pidettyä lehdistöltä salassa. Hallitus ei kestäisi enää uutta skandaalia, sillä oppositio repisi tilanteesta varmasti kaiken hyödyn irti. Hän näki sielunsa silmillä iltapäivälehtien raflaavat lööpit: ”Oikeutta venäläisellä ruletilla – tuoreen tutkimuksen mukaan jopa puolet tuomituista syyttömiä.”

Professori Tuomisto pomppasi tuolistaan kohottamaan saliin laskeutunutta synkkää mielialaa.

– Miljardisäästöt takaavaa tuomiolaitetta ei olisi koskaan keksitty ilman tätä dramaattista tutkimustulosta.

– Aivan. Tuomitseminen voidaan automatisoida helposti, kun tunnemme kyseiset odotusarvot ja jakaumat, Möttönen kiiruhti jatkamaan Tuomiston väliintulosta harmistuneena. – Tuomiolaitteen avulla syylliset tuomitaan rikoksesta 51.4% todennäköisyydellä; syyttömät taas tuomitaan syyllisiksi 48.9% todennäköisyydellä. Tuomituille annetaan satunnaisesti mikä tahansa lain määräämä rangaistus ja oikeus toimii kuten ennenkin.

– Pelkkää tilastollista spekulaatiota, oikeusministeri kivahti. – Maamme tuomarit ovat korkeasti oppineita miehiä ja naisia. Useimmilla on jopa oikeustieteen tohtorin tutkinto. He tekevät työtään suurimmalla mahdollisella tarkkuudella ja ammattiylpeydellä. Sitä ei minkään maailman tietokoneilla korvata.

Työryhmän filosofi, Keijo Jemppinen, pomppasi tuolistaan ylös vastalauseeksi.

– Oikeudenkäynneissä on aina mukana satunnaisuuden ja ennalta-arvaamattomuuden elementti. Tuomareilla on henkilökohtaisia arvoja ja ennakkoluuloja, jotka vääjäämättä vaikuttavat tuomioihin. Lisäksi heidät valitaan sattumanvaraisesti käsittelemään juttuja, Jemppinen aloitti. – Eikä tässä vielä kaikki. Lautamiehet edustavat yleensä kansan vähiten sivistynyttä osaa, sillä vain tällä kansanosalla on riittävästi aikaa toimia kyseisessä tehtävässä. He ovat erityisen alttiita populistisille ja muille ennalta-arvaamattomille vaikutteille. Mitä tulee syyttäjiin, näiden motiivit juttujen ajamiseen johtuvat pääsääntöisesti halusta voittaa juttu, ei siitä onko syytteessä mitään perää.

Tuomisto antoi katseensa kiertää salissa:

– Miettikääpä tätä. Tuomiolaite ei muuta nykyisessä oikeuslaitoksessa mitään. Tähänkään mennessä kansalaisten usko oikeudenmukaisuuteen ei ole järkkynyt, vaikka järjestelmä toimiikin satunnaisesti. Mitä meillä siis on hävittävänä? Ainoastaan 2 miljardia euroa vuodessa.

– Mutta miten käy, mikäli tieto järjestelmän satunnaisuudesta leviää? Rikokset ja väärinkäytökset yleistyvät kansalaisten keskuudessa kuin kulovalkea, ympäristöministeri huomautti sarkastisesti.

Tuomisto pudisteli päätään:

– Niin kauan kuin tuomioita annetaan, oli syytetty sitten syyllinen tai syytön, kiinnijäämisen pelko säilyy. Kansalaiset eivät ylipäätään tule huomaamaan mitään muutosta, sillä laite säilyttää tuomitsemiskäytännön ennallaan. Siviilit eivät myöskään tunne oikeusprosessia tai käsitteitä, joten heidän on nykyiselläänkin mahdotonta ymmärtää järjestelmän toimintaa saati saada oikeutta itselleen.

– Totta, totta. Sitäpaitsi kaikkihan me tiedämme, ettei totuus ole musta-valkoinen, juonesta kiinni saanut pääministeri nyökytti päätään ja selitti innoissaan yhtäkkistä älynväläystään. – Jokainen syyllinen vakuuttaa aina syyttömyyttään. Vastaavasti jokainen syytön on varmasti syyllinen johonkin, ellei muuhun niin ainakin omenavarkauksiin ja kunnianloukkauksiin.

Oikeusministeri tuhahti valtio-oppia lukeneen pääministerin naiiviudelle ja kysyi tuohtuneena:

– Miten laite käsittelee vahingonkorvaukset ja oikeudenkäyntikulut? Ne ovat keskeinen osa oikeudenkäyntejä ja vaativat aina tuomarin harkintaa.

– Vahingonkorvaukset arvotaan, Tuomisto selitti.

– Niiden määrä on 9.8% - 45.6% vaadituista vahingonkorvauksista. Oikeudenkäyntikuluissa taas maksettava määrä on 2.4% - 31.8% vaadituista kuluista.

– Entä mitkä ovat laitteen työllisyysvaikutukset? Sehän tekee ainakin tuomareista ja asianajajista työttömiä, oikeusministeri jatkoi.

– Ketään ei tarvitse irtisanoa, Tuomisto tyynnytteli. – Tuomareista tehdään syyttäjiä, jolloin kerääntyneet jutturuuhkat saadaan purettua. Uusia tuomareita ei enää tarvitse palkata tai kouluttaa, ja luonnollinen poistuma tasaa lopulta tilanteen. Asianajajat taas voidaan kouluttaa poliiseiksi, jolloin myös poliisin jutturuuhkat saadaan purettua.

Työministeri äityi kehumaan oivallusta nerokkaaksi, kun huomasi keskustelun siirtyneen omalle tontilleen. Sosiaali- ja terveysministeri liikehti penkissään hermostuneesti ennen kuin sai kysyttyä, miten syytettyjen ja vastaajien palkka ja varallisuus huomioitaisiin uudessa järjestelmässä.

– Yhteiskunnallinen tasa-arvo säilyy, sillä hyväosaisia tuomitaan aina useammin kuin vähäosaisia. Hyväosaisten tuomiot ovat myös ankarampia, sillä heillä on varaa suurempiin sakkoihin ja vahingonkorvauksiin.

Sisäministeri kysyi velvollisuudentunnosta, miten uudistus vaikuttaisi poliisin toimintaan.

– Poliisi ei enää juurikaan tutki juttuja, vaan toimittaa ne syyttäjille korkeintaan omalla mielipiteellään varustettuna. Syyttäjät kantavat täyden vastuun siitä, mitkä jutut annetaan tuomiokoneelle ratkaistaviksi, työryhmässä räväköistä mielipiteistään tunnettu vanhempi konstaapeli Kärkkäinen selitti ja pamautti nyrkkinsä päättäväisesti pöytään.

– Entä hallituksen jäsenet, miten heidät huomioidaan uudessa järjestelmässä, pääministeri hoksasi kysyä ja sai kollegoiltaan kiitollisia katseita.

– Laitteeseen on ohjelmoitu erillinen sulkulista sellaisista tahoista, joiden tuomioita ei voida langettaa satunnaisesti, Närhinen selitti. – Tähän ryhmään kuuluvat presidentti, hallituksen jäsenet ja verottaja. Jotta laite säilyisi varmasti puolueettomana ja koskemattomana, on myös tämän työryhmän jäsenet lisätty sulkulistalle. Sulkulistalla olevia henkilöitä vastaan voidaan periaatteessa nostaa syyte, mutta laite julistaa heidät poikkeuksetta syyttömiksi. Jos sulkulistalla oleva henkilö taas on asianomistajana, hän voittaa juttunsa automaattisesti.

Sekä ministerit että työryhmän jäsenet taputtivat ja Närhinen kumarsi mielissään. Hän oli jälleen kerran osoittanut ottaneensa kaiken huomioon. Opetusministeriä huoletti vielä mahdollisten valitusten käsittely, mutta Närhisellä oli tähänkin ratkaisu:

– Ongelma on yksinkertainen ja hoituu kahdella laitteella. Toinen laitteista edustaa hovioikeutta. Se käsittelee valituksia, jotka on tehty alempaa oikeusastetta edustavaa laitetta vastaan. Korkein oikeus taas säilytetään tuomiolaitteen puolueettomuutta ja satunnaisuutta valvovana instituutiona. Se voi tarvittaessa säätää tuomioiden ja rangaistusten todennäköisyyksiä yleisen oikeudenmukaisuuden nimissä.

Ministerit vaikuttivat tyytyväisiltä saamaansa lisäinformaatioon. Uusia kysymyksiä ei enää tullut ja pääministeri saattoi todeta esittelyn päättyneeksi. Hallituksen oli aika vetäytyä keskustelemaan ehdotuksesta ja tehdä lopullinen päätös. Ministerit nousivat seisomaan ja kättelivät salista poistuvat työryhmän jäsenet. Närhinen heilutti vielä kättään hyvästiksi veitikkamaisesti hymyillen ennen kuin katosi oviaukosta.

– Tuomiolaite on esiteltävä eduskunnalle oikealla tavalla, jotta se ei herättäisi epäluottamusta oikeuslaitosta kohtaan, oikeusministeri aloitti. – Mielestäni voisimme kuvata sitä tekoälynä, jossa on maamme kaikkien tuomareiden tietämys tallennettuna. Puolueettomuus on myös ehdoton valtti, sillä laitetta ei voi lahjoa eikä sillä ole ennakkoluuloja ja asenteita. Ehdotankin, että pyydämme Närhistä laatimaan kuvauksen tekoälystä osaksi lakialoitetta.

Pääministeri nyökytti päätään hyväksyvästi ja hehkutti:

– Uskon aidosti, että tämä laite on kaikkien kansalaisten edun mukainen. Oikeuden tulee olla sokea ja tämä laite on sitä aidosti, ja se on sitä paitsi myös kädetön. Erityisesti haluan korostaa edullisuutta. Säästyneiden miljardien avulla voidaan toteuttaa useita kansalaisia miellyttäviä hankkeita. Tämä keksintö on nykyajan sampo, joka jakaa väsymättä oikeutta sähkön hinnalla. Olemme varmasti kaikki yksimielisiä siitä, että oikeuslaitos tarvitsee työryhmän esittämää uudistusta.

Kulttuuriministeri oli samoilla linjoilla.

– Vain Jumalalla on oikeus tuomita ihmisiä. Tämä laite jättää tuomitsemisen Herran haltuun ja on siksi Raamatun sanan ja hengen mukainen. Älköön kukaan tuomitko ketään, jottei tulisi itse tuomituksi. Laite vapauttaa myös tuomarit noudattamaan paremmin Jumalan sanaa, sillä heidän ei enää tarvitse tuomita lähimmäisiään.

Ympäristöministerin kasvot vääntäytyivät tuskaiseen virnistykseen.

– Onko seuraavaksi vuorossa laite, joka korvaa hallituksen, eduskunnan ja puolueet? Eihän sellaiseen laitteeseen vaadita muuta kuin mielipidemittausten pohjalta automaattisesti laadittu populistinen puolueohjelma ja päätöksentekomalli.

Saliin laskeutui pitkä, kiusallinen hiljaisuus. Ministerit silmäilivät huolestuneina toisiaan. Pääministeri haroi tukkaansa ja kiukustui toden teolla. Hän yritti repiä kädessään olevan työryhmän raportin kahtia onnistumatta ja tunki sitten paperinivaskat tuomiolaitteeseen.

– Keskustelua asiasta ei tarvitse jatkaa. Vaikka tehty tutkimus ja saadut tulokset ovat varmasti paikkansapitäviä ja laite parempi kuin nykyiset tuomarimme, totean ehdotuksen hylätyksi. Laitehan halventaa oikeutta ja on laiton. Hallitus taas ei lain mukaan voi käsitellä lain vastaisia ehdotuksia. Päätän kokouksen. Seuraava kokous on kolmen viikon päästä samaan aikaan tässä salissa. Hyvää illan jatkoa, pääministeri tiuskaisi ja poistui salista ovet paukkuen.

Tuomiolaite ronksotti hetken, sylkäisi kapeiksi suikaleiksi silputun raportin ulos ja ärähti:

– Istunto on päättynyt. Voitte poistua salista.

Kullatun kakkalapion saa tilattua kustantaja Siniplaneetalta hintaan 28 €.

Asiasanat: Kullattu kakkalapio, satiiri, tuomiolaite, kritiikki, oikeuslaitos, Jussi Halla-aho, oikeuden halventaminen, rähmällään olo, herran pelko, tabu, viranomaismielivalta, sananvapaus, sensuuri.

Viikon suosituimmat

About Päivi Kannisto

Trilogia Le grand cahier on kulttuuriskandaali | Agota Kristof

Manhattanin murhamysteeri | Woody Allen

Enkelit ja demonit esittelee Vatikaania

Kuinka minusta tuli postikorttikirjailija?

Tuoreimmat kuulumiset

Nury Vittachin fengshui -etsivä

Espanja: maailman vaarallisin maa

Suolatut säkeet